Uhri tarvitsee tukea

Teksti: Kirsi Rekola
Kuva: E.H.
Julkaistu: 29. toukokuuta 2006

Kuka tahansa voi joutua narsistin uhriksi. Esimerkiksi psykiatrian, muun terveydenhuollon ja sosiaalialan ammattilaiset eivät ole lainkaan turvassa, eivät yksityiselämässään eivätkä työssään. Moni ammattilainen ei suostu uskomaan olevansa tekemisissä narsistisesti häiriintyneen persoonan kanssa, vaikka valistuneempi kollega tästä varoittaisi.

Ei siis ole ihme, että myös uhrin kertomus kärsimyksestään voi ammattiauttajan luona kaikua kuuroille korville.

Ihmisellä ei tarvitse olla mitenkään erityisiä narsistisia heikkouksia langetakseen narsistisesti häiriintyneen persoonan manipuloinnin kohteeksi. Voi myös kestää jopa vuosia, ennen kuin narsistin häikäilemätön puoli tulee esiin, ja yleensä se tapahtuu vähitellen.

Narsisteja uhreineen ei ole vain parisuhteissa, vaan kaikkialla: työpaikoilla, vapaa-ajan riennoissa, tuttavissa ja sukulaisissa.

Tiiviimmässä suhteessa narsisti osaa taiturimaisesti tunnistaa toisen heikot kohdat ja käyttää niitä hyväkseen. Ne uhrin piirteet, jotka alun perin olivat vain heikkouksia, saattavat vuosikausia kestävässä nujertamisen myllyssä kehittyä todellisiksi ongelmiksi, kuten omien narsististen haavojen aukeamiseksi, masennukseksi ja psykosomaattisiksi oireiksi.

Jatkuva lannistaminen lamauttaa uhrin ja murskaa hänen itsetuntonsa. Narsisti voi myös uhkailla uhria, jos tämä yrittää pitää puolensa tai irtautua suhteesta.

Uhri saattaa alkaa kuvitella olevansa itse syypää narsistin käyttäytymiseen. Häpeän umpikuja voi ajaa hänet uskomaan, että huonona ihmisenä hän on huonon kohtelunsa ansainnut.

Surrealistisia kokemuksia

Markku Vuoren julkaisemat Kauhistuksen kanahäkki -kirjaset ovat mainioita kuvauksia narsistien uhrien kokemuksista. Niitä lukiessa huomaa usein tuntevansa uhreja kohtaan muutakin kuin myötätuntoa, vaikka se ei liene ollut Vuoren tarkoitus.

Kuvaukset ovat erittäin vihaisia. Uhrit ovat joutuneet kestämään loukkaavaa ja alistavaa kohtelua jopa kymmeniä vuosia. ”Hyvänen aika, minähän olen naimisissa pikkulapsen kanssa. Minä en olekaan aviopuoliso, vaan äiti tai isä tälle toiselle!” ”Oikeat lapset eivät jää tästä kärsimyksestä osattomiksi, sillä tämä suuri lapsi saattaa olla äärettömän mustasukkainen jopa sylivauvasta, joka vie äidin huomion tältä suurelta vauvalta!”

Vihan osoite tuntuu olevan ensisijaisesti joku muu kuin uhria kiusannut narsisti. Yhä uudestaan toistuu toteamus, että uhreja ei uskota ja että varsinkaan ammattiauttajat eivät usko. Väite pitää paikkansa mitä suurimmassa määrin. Silti tuntuu siltä, ettei suuttumus kohdistu varsinaisesti ammattiauttajiinkaan.

Arvelen, että uhrien on vaikea käsitellä ja antaa muotoa vihalleen, ja muun muassa tämä seikka on motivoinut kirjasten kirjoittamista. Juuri siksi ne ovat niin puhuttelevia ja aitoja. Lukija joutuu melkoisen koville.

Uhreille näyttää olevan tärkeätä ajatella olevansa jotenkin erityislaatuisia ihmisiä, valittuja. Joku sadisti on halunnut valita juuri heidät erityisen kiusantekonsa kohteeksi. Tällainen nurinkuriselta vaikuttava ajattelu voi olla selviytymiskeino mahdottomaksi koetussa tilanteessa. Sille, että ”oma elämä on varastettu”, täytyy olla jokin syy, vaikka tuo syy olisi kuinka järjetön ja kauhea.

Toki on paljon ammattiauttajia, jotka ottavat narsistien uhrien kokemukset vakavasti. Myös monet maallikot ja etenkin samaa kokeneet vertaiset uskovat heitä. Varsinkaan toipumisensa alkuvaiheessa uhri ei kuitenkaan välttämättä edes kuule tätä vakuutusta.

Vihainen narsistin uhri ei halua tukea kiusaajasta irrottautumiseen. Hän ei halua myötätuntoa. Hän ei edes halua, että häntä uskotaan. Hän haluaa kuulla olevansa oikeassa: ”Kumppanisi on tosiaan aivan sietämätön tyyppi.” Tämän hän haluaisi kuulla yhä uudelleen.

Paremman puutteessa hän puhuu siitä itse. Hän voi juuttua toistuvasti kertomaan kokemistaan vääryyksistä ja epäoikeudenmukaisuuksista, jos joku vain jaksaa kuunnella. Muunlaisen asenteen hän tulkitsee herkästi ymmärtämättömyydeksi – ja vahvistukseksi sille, että hän on huono ihminen, jota ei uskota.

Uhrin asemasta on mahdollista nousta. Huonojen kokemusten kertaamisen sijasta on keskityttävä oman itsenäisyyden kehittämiseen ja rakentavampien ihmissuhteiden etsimiseen.

Vain uhri itse voi irtautua tuhoisasta suhteesta. Ammattiauttaja tai vertaistukihenkilö, saati häiriintynyt narsisti, ei voi tehdä sitä hänen puolestaan. Monenlainen tuki on tarpeen. Vertaistuki on esimerkiksi häpeän käsittelyssä usein korvaamatonta.