Erään masennuksen kasvot I

Valosta varjoon, pohjalle ja takaisin

Et sinä voi olla masentunut, sanovat ihmiset. Sinä olet aina niin huoliteltu, sanavalmis, pätevä, älykäs. Millaiset kasvot masennuksella pitäisi olla?

Taru mielen mustasta herrasta - syvälle masennuksen kaivoon ja sieltä ylös

Kuka näistä ihmisistä näkee peilin lävitse aamuihin, jolloin tunnen etten millään pysty nousemaan sängystä? Niihin päiviin, jolloin sillä ei tunnu olevan mitään merkitystäkään. Päiviin, jolloin tunnen etten ole mitään, en osaa mitään,  eikä kukaan voi minusta pitää. Vaikka järkeni sanoo, että tämä on taas niitä päiviä, jotka menevät joskus ohi, sillä hetkellä tunteeni on vahvempi. Tuntuu kuin menettäisin kontrollin elämän suunnitelmallisuuteen. En saa millään sulatettua sitä raskasta lyijyä, joka kiertää suonissani ja lamaannuttaa minut aloilleni.

Se aloillaan oleminen ei ole rentouttavaa olemista, jolloin vapautan itseni kaikista velvoitteista. Se on aloitekyvyttömyyden pakkopaita, johon on vaikea tottua. Pettymys on suuri, kun paremman jakson tai päivien jälkeen taas putoan. Enää en ahdistu masennuksestani, mutta petyn jaksamattomuuteeni yhä uudelleen. En kiitä itseäni siitä mitä saan tehtyä, vaan ruoskin siitä mitä kaikkea olisin parhaimmillani voinut tehdä. Masennus ja uupumus voivat olla mielen tapa viestittää, että on hiljennettävä tahtia, pysähdyttävä. Milloin hyväksyn, että armottomuus ruokkii masennusta?

On äärettömän vaikeaa kuvata toiselle ihmiselle miltä syvässä masennuksessa tuntuu. Se värittää kaiken harmaan ja mustan sävyillä, vie kaiken ilon ja mielihyvän elämästä. Mikään ei tunnu miltään, ellei sitten olo tuskaiselta. Itseinhoa, kyynisyyttä, toivottomuutta. Tuntuu kuin putoaisi syvälle kaivoon pääsemättä ylös.

Syvällä kaivossa olemisen päivät ovat hyvin raskaita. On vaikea ymmärtää, miksei saa pakotettua itseään toimimaan. Jos kykenee jotakin suorittamaan, toimii kuin robotti, hidastettuna. Keskittymiskyky on nollassa, muisti ei toimi, yksinkertaisiakaan päätöksiä ei pysty tekemään, asioita hoitamaan. Kaikki arviointia vaativa on mahdotonta, koska ajatukset ovat sillä hetkellä täysin vääristyneet. Ärtyisyys nostaa päätään. Ei ole voimia kohdata ihmisiä, huomioida heitä. Syyllisyys siitä.

Pystyn ymmärtämään miksi kuolema alkaa tuntua vapautukselta, jos kaivosta ei löydy hetkenkään ylöspääsyä viikkokausiin. Onnellisuus on silloin vain kaukainen haavekuva, elämä taistelua ja selviytymistä päivästä toiseen.

Vuodet masennuksen opissa ovat opettaneet, että pohjalta on helpompi ponnistaa ylöspäin. Sallin ensin itselleni levon, toimettomuuden, vaipumisen masennukseen kieltämättä sitä olotilaa. Joku päivä, joku hetki päivässä on pohjakosketus, josta olo lähtee nousuun. Tunnistan tietyt asiat, jotka siinä vaiheessa parantavat oloani. Teen niitä, ja ne auttavat alkuun positiivisen kierteen. Se nostaa minut kierros kierrokselta maan pinnalle.

Uskon mielialalääkkeen olevan minulla se taikavinssi, joka nostaa ylös pohjalta. Ajoissa ennenkuin menetän viimeisenkin toivonkipinän. Kuten myös terapia, joka on saanut hyväksymään masennuksen tavallaan osaksi minua. Opettanut tunnistamaan niitä asioita, jotka saavat minut masentumaan. Tunnistamaan keinoja, jotka auttavat voimaan paremmin ja taistelemaan. Kohtaloni on pudota kaivoon aika ajoin, kunnes opin olemaan putoamatta. Vai opinko koskaan?

Salattu masentunut arkeni

Minun arkimasennuksessani on hyviä ja huonoja päiviä. Ei pelkkää makaamista sohvan pohjalla, kuten usein ajatellaan, ja monilla akuutisti masentuneilla onkin. Peilini heijastaa ulospäin vain niitä hyviä päiviä, koska huonoina en jaksa tehdä asioita, joissa minut nähtäisiin. Se tämänhetkisestä sairaudestani tekeekin niin haastavan ulkopuolisille ymmärtää. Minulle mikään ei ole pakko, joten näyttää siltä kuin pärjäisin hyvin.

Menoni voin sovitella jaksamisen mukaan; joustavat aikataulut ja harrasteet, ei paljoa asioita tai tapaamisia samalle päivälle. Takaporttina peruutusnappi. Minulla ei ole lapsia, joita hakea tarhasta ja koulusta. Ei aviomiestä, jonka sukulaisilla vierailtava viikonloppuna. Ei asuinkumppania, joka nalkuttaisi tekemättömistä kotitöistä. Ei edes koiraa, joka ulkoilutettava. Yksin elävällä jääkaappi tyhjenee hitaasti ja pakastimessa on valmista ruokaa moneksi päiväksi. Masennukseni syövereissä suren itsenäistä velvoitteetonta elämääni. Ei ole turvallisia rutiineja tai spontaaneja ihmiskontakteja.

Toisaalta olen onnekas. Kaivoon pudotessani minun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, että vedän viattomat sinne mukaani. Ei tarvitse kokea tunnontuskia siitä, että tuolla joku tarvitsee minua valtavasti, enkä millään jaksa. Riittää että olen käytettävissä joskus, satunnaisesti. Hinta itsensä tarpeettomaksi tekemisestä on ollut kova. En haluaisi asioiden olevan niin, mutta en muuhunkaan pysty.

Ei tarvitse ihmetellä miksi tsemppaan ja piristyn hetkellisesti tavatessani toisen ihmisen. Yritänkin piristyä, sillä kuka masentuneen seuraa kaipaisi? Itsekseen voi kerätä voimia seuraavaan tapaamiseen. Ihmisten seura piristää oikeasti, mutta jaksamisella on tiukat rajat. On myös päiviä, jolloin en pysty piristymään. Silloin en halua seuraa, jotta saan levätä ilman lisäkuormitusta, syyllisyyden tunteita ja torjutuksi tulemisen pelkoa.

Yksinolemisen tuskassa kieriskelen ajatuksessa ”Mitä sitten, jos en pääse enää kaivosta ylös? Kuka sen huomaa?” Onneksi olen opetellut huutamaan. Ja minulla on kova ääni. On vain voitettava oma narsistinen toiveensa tulla kuulluksi ilman huutoa, toiveensa tulla nähdyksi riisumatta näkymättömyyden viittaa. Aika pitkälle yritän selvitä itse ja vertaistuen avulla.

En minä suinkaan erakon elämää elä. Elämässäni on välillä valoisia päiviä, tärkeitä ihmisiä, ilon hetkiä, asioita joista nautin. Paljon huonomminkin voisi olla. Tulevaisuus vain on täysin auki – millaisia päiviä elämä tuo?

Masennuksen monet kasvot

Oikeastaan masennusta on äärettömän vaikea määritellä ja rajata. Ei ole vain yhdenlaista masennusta; on eri haitta-asteista masennusta, lyhyempi- ja pitkäkestoisempaa, toistuvaa, kroonista, akuuttia. Olen lukenut siitä paljon, makustellut, mietiskellyt. Määritellyt oman masennukseni.
 
Pohdin myös onko masennus nykyään suosittu romukoppadiagnoosi? Kaikki epämääräiset oireet joille ei löydy aiheuttajaa, laitetaan masennuksen piikkiin. Tai päinvastoin, masennusta sairastavan kaikki vaivat, oireet ja ominaisuudet selitetään masennuksella. Se on alentavaa.

Joku voi löytää itsensä minun tarinastani, mutta niitä on muitakin. Toisen masennus voi ilmetä eri tavoin tai hän kokee ja näkee sen eri tavalla. Masennuksen vaikutus masentuneen elämään vaihtelee, sillä ihmisten elinpiirit, elämäntilanne ja tukiverkostot ovat erilaisia. Minä en ole niitä selkeimpiä ja yksinkertaisimpia tapauksia.

Onneksi suurin osa masennuksista on hoidettavissa. Keinoja on monia, lääkkeistä terapioihin, itsehoitotekniikoihin, meditaatioon ja liikuntaan. On tärkeää löytää ne itselle sopivat. Mieluiten ennemmin kuin myöhemmin. Mitä paremmin elämä on muilta osin kunnossa, sitä toiveikkaampi on tie pois masennuksesta.

Joskus masennuksen hoitaminen kerran ei riitä, sillä on taipumus uusiutua. On ihmisiä, joilla on suuri alttius masentua geeniperimänsä, persoonallisuutensa, kokemushistoriansa vuoksi. Jokainen masennusjakso lisää uusiutumisen riskiä. Siksi jotkut käyttävät mielialalääkkeitä vuosia. Myös minä.

Vaikkei sairastuessa siltä tunnukaan, ei ole ainoa masentunut ja uupunut maailmassa. Ne muutkaan eivät uskalla tulla esiin. Mutta kyllä heitä löytää kun etsii. Mielenterveyden internetpalstoilta. Vertaistukiryhmistä. Kirjastosta omaelämänkerroista. Itsensä kehittämisen ryhmistä. Kuntoutuksesta. Ryhmäterapiasta. Omasta tuttavapiiristä, kun uskaltaa avata suunsa ja paljastaa häpeänsä. Mitä pidempään tai rankemmin on masennuksen vanki, sen tärkeämmäksi käy samaa kokeneiden tuki. Se vähentää myös omien läheisten kuormaa.

Lisälukemistoa masennuksesta (katso myös lisälukemisto artikkeli II)

Williams, Teasdale, Segal, Kabat-Zinn (2009): Mielekkäästi irti masennuksesta. Tietoisen läsnäolon menetelmä (sisältää harjoitus CD:n). Basam books.

Tamminen, Tapani (2001): Mielet maasta – depression tietokirja. Recallmed Oy.

Hardwick, Neil (1999): Hullun lailla. Otava.

Valtakunnallinen masennuksen vertaistukiyhdistys
http://www.mielimaasta.fi/index.html

Masennuksen käypähoitosuositus potilaalle http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=khp00044

Terveyskirjasto / masennus
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=ama&p_selaus_kirjain=M
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=ama

Masennusklinikka http://www.tohtori.fi/?page=5450276